Kristityn Opas - Kristityn koko sota‑asu

Kappale 4

Rohkaiseva korostus ohjeeseen: ”ja hänen väkevyytensä voimassa”

Tässä osassa meillä on rohkaiseva korostus edeltävään kehotukseen: ’ja hänen väkevyytensä voimassa’. Meidän on lähestyttävä sitä kahdella kysymyksellä avataksemme sen tarkoitusta.
Ensin, Millaisen merkityksen tähän tuovat sanat: ’hänen väkevyytensä voima’.
Toiseksi, Mitä on olla ’luja/vahva hänen väkevyytensä voimassa’.

Ensiksi. Millaisen merkityksen tuovat sanat: ’hänen väkevyytensä voima’. Se on hebrealaisvaikutteinen ilmaisu ja tarkoittaa hänen väkevää voimaansa, niin kuin ’sen armonsa kirkkauden kiitokseksi’, Ef.1:6, tarkoittaa, että ylistetään hänen armonsa kirkkautta. Ja hänen väkevä voimansa sisältää, ei vähempää kuin, hänen kaikkivoimaisuutensa. Joskus Herraa kuvaillaan ’väkevä ja voimallinen’ Ps.24:8, joskus ’kaikkein väkevin’, joskus ’kaikkivaltias’, ja näillä tarkoitetaan, ei vähempää kuin, Jumalan rajatonta voimaa kaikkivaltiudessa.

Toiseksi. Mitä on olla ’luja/vahva hänen väkevyytensä voimassa’?
Olla vahva Herran väkevässä voimassa edellyttää kahta uskon tekoa: Ensiksikin, syvää vakuuttuneisuutta siitä, että Jumala on kaikkivaltias voimassa. ”Olkaa lujat/vahvat Herrassa ja hänen väkevyytensä voimassa”, se on, olkaa vahvasti juurtuneet uskossa koskien tätä perustotuutta: Jumala on kaikkivaltias. Toiseksi, se edellyttää myös pidemmälle menevää uskon askelta: Ei vain uskoa, että Jumala on kaikkivaltias, vaan että tämä Jumalan kaikkivoimaisuus on valjastettu Kristityn puolustamiseen; niin että hän voi, pelon lannistamatta, käydä kaikkien ahdinkojen, vaivojen ja kiusausten lävitse nojaten Kaikkivaltiaan käsivarteen, niinkuin se voima olisi hänen omansa. Apostolin tavoite on ohjata meidät nojautumasta omaan voimaamme ja rohkaista Kristittyjä ottamaan Jumalan kaikkivoimaisuus voimaksensa, yhtä vapaasti kuin se olisi heidän omaansa, milloin ikinä paholainen tekee minkäänlaisen hyökkäyksen. Niin kuin mies, jonka kimppuun varas käy, kokoaa kaikki ruumiinsa voimat puolustaakseen itseään ja voittaakseen hyökkääjän; niin apostoli kehoittaa Kristittyjä ’olkaa lujat Herrassa ja hänen väkevyytensä voimassa’, se on, Sielu, käy Jumalasi luo, joka on itse tarkoittanut, ja omistanut, väkevän voimansa sinun avuksesi ja puolustukseksesi. Mene uskon varmuudella vahvistumaan ja varustautumaan tässä voimassa, joka sellaisenaan valjastetaan kaikkineen sinun parhaaksesi.
Tästä seuraa kaksi huomiota [tai opetusta], joiden arvelen tuovan paremmin esiin sanojen sisällön:
ENSIMMÄINEN OPETUS, että Kristityn suuri huolenaihe ja pyrkimys, kaikissa kiusauksissa ja koetuksissa, tulisi olla vahvistua uskossa Jumalan kaikkivoimaisuuteen.
TOINEN OPETUS, Kristityn vastuu ja tehtävä on, ei vain uskoa että Jumala on kaikkivaltias, vaan vahvasti uskossa levätä tämän, kaikkivaltiaan Jumalan, voiman varassa; voiman, joka on omistettu hänen avukseen ja tuekseen kaikissa koettelemuksissa ja kiusauksissa.

ENSIMMÄINEN OPETUS

Miksi Kristityn suuri huolenaihe ja pyrkimys tulisi olla vahvistua uskossa Jumalan kaikkivaltiuteen

Syy 1: Koska ei ole helppoa hyödyntää tätä totuutta, kun kiusaukset hyökyvät päälle, vaikka se nyt näyttääkin mitä yksinkertaisimmalta ja selkeältä: Jumala on kaikkivaltias. Edellyttää todellakin lujaa uskoa puhdistaa tämä Jumalan nimi niistä epäilyksen sanoista, joita paholainen ja lihallinen järki esittävät sitä vastaan. Myönnän, että tämä perusasia tulee ilmi ihmiselle luonnollisesti: luomakunta todistaa Jumalan olemassaolon ja, kun tätä todistuksen valoa seuraa huolellisesti, todetaan että Jumalan on oltava kaikkivaltias... mutta sittenkin lihallisessa sydämessä tämä tieto on kuin ruostunut miekka, työläs vetää tupestaan ja siten kelvoton käyttöön. Sellaiset totuudet ovat, niin vangittuina luonnollisessa omassatunnossa, että harvoin niiden ääntä kuuluu syntisen rinnassa, kunnes Jumala tuo niille vapautuksen ja tuo ne ulos voimallisella käsivarrella orjuuden pesästä, jossa ne olivat vääryyden vallassa, ja vakuuttaa ne Hengellänsä sydämelle. Silloin, ja vasta silloin, sielu uskoo että Jumala on pyhä, armollinen, kaikkivaltias.
  Jopa jotkut Jumalan erityisistä palvelijoista, eikä vähiten armoitetut heistä, ovat uskossaan joutuneet suohon tässä kohden ja vaivoin päässeet ylitse niistä ongelmista ja epätodennäköisyyksistä joita tunne ja järki esittävät, niin että kaikesta huolimatta luottaisivat Jumalan kaikkivoimaisuuteen. Mooses itse oli loistava tähti armossa, ja kuitenkin nähdään kuinka hänen uskonsa alkaa välkkyä ja väristä kun hän kahlaa koettelumuksessa:
”Kuusisataa tuhatta jalkamiestä on sitä kansaa, jonka keskuudessa minä elän, ja kuitenkin sinä sanot: ’Minä annan heille lihaa, niin että heillä on sitä syödä kuukauden päivät.’ Olisiko lampaita ja raavaita teurastettava heille, niin että heille riittää, vai kootaanko kaikki meren kalat, niin että heille riittää?” 4.Moos.11:21,22.
Tämä pyhä mies oli kadottanut hetkeksi näköpiiristään Jumalan kaikkivoipaisuuden, ja nyt hän esittää kuvitelmia siitä mitä asia edellyttäisi. Aivan kuin hän olisi sanonut selvin sanoin: ”Eihän tätä voisi toteuttaa?” Sillä niin Jumala tulkitsee sen: ”Mutta Herra sanoi Moosekselle: ’Onko Jumalan käsivarsi lyhyt?’ ” jae 23. Niin myös Maria: ”Herra, jos olisit ollut täällä, ei minun veljeni olisi kuollut.” Joh.11:32. Ja hänen siskonsa Martta: "Herra, hän haisee jo", jae 39. Molemmat olivat armoitettuja naisia, silti molemmat paljastivat heikon uskonsa Kristuksen kaikkivoimaisuuteen; yksi rajoittaen häntä paikkaan: ’jos olisit ollut täällä, hän ei olisi kuollut’, ikään kuin Kristus ei olisi voinut pelastaa häntä yhtä hyvin poissa kuin läsnäolleessaankin; lähettää terveyden hänelle yhtähyvin kuin tuoda sen mukanaan. Toinen rajoittaen aikaan: ’hän jo haisee’; ikään kuin Kristus olisi tuomassa apuansa liian myöhään ja hauta ei enää päästäisi vankiaan Kristuksen käskystä.
  Ja sinullako on niin korkeat ajatukset itsestäsi, Kristitty, että sinun uskosi ei tarvitse perusteellista huolenpitoa ja pyrkimystä vahvistaa sitä edelleen luottamuksessa Jumalan kaikkivoimaisuuteen, kun näen tämänkaltaisten kompuroivan jaloillaan tämän kaltaisissa koetuksessa?

[ **Gurnall käyttää sanaa ’sielu’ tarkoittamaan ihmisen sisintä. Sitä, mikä ihminen on ruumiinsa lisäksi. käänt.huom ]

Syy 2: Toinen syy on tämän absoluuttinen välttämättömyys Kristityn tukemiseksi kiusauksen hetkellä. Kaikki Kristityn voima ja lohtu haetaan ulkopuolelta, ja hän ei voi lähettää hakumatkalle ketään tai mitään muuta kuin uskon; tämä menee taivaaseen ja kolkuttaa Jumalan ovelle, niinkuin se eräs siinä vertauksessa herätti keskiyöllä toisen antamaan leipää: sentähden, jos usko pettää, ja sielulla ei ole ketä lähettää, on se väistämättä kurjassa tilanteessa. Usko ei kuitenkaan koskaan ole aivan lamaantunut ennekuin sielu** kieltää, tai vähintäänkin kyseenalaistaa, Jumalan voiman. Todellakin, vaikka Kristityn sisimmässä epäilyksen kuiskaukset nostavat ääntään: antaako hän anteeksi? pelastaako hän? tämä vaikuttaa sen, että usko käy ehkä epäröiden armon valtaistuimen eteen, mutta ei lamauta Kristittyä täysin etsimästä Jumalan kasvoja. Vielä silloinkin usko Jumalan voimaan kulkee hänen rinnallaan perille: ”Jos tahdot, sinä voit minut puhdistaa”; jos tahdot, sinä voit antaa anteeksi, sinä voit puhdistaa. Mutta, kun sielu päätyy siihen, että Jumala ei kykene antamaan anteeksi, ei kykene pelastamaan, tämä on kuin nuoli uskon sydämeen, niin että sielu vajoaa saatanan jalkoihin kykenemättä enää vastustamaan; nyt siitä tulee välinpitämättömämpi palveluksessa, ei piittaa rukoileeko vai ei… niin kuin joku joka näkee kaivon olevan kuivillaan hajottaa tai heittää pois ruukkunsa.

Syy 3. Koska Jumala on hyvin tarkka tästä kruununsa jalokivestä, tästä osasta hänen nimeänsä: todellakin, me emme voi lausua sitä oikein ja jättää siitä tätä kirjainta, koske se on Jumalan nimi, jolla kaikki hänen luotunsa tuntevat hänet. Ihmistä saatetaan sanoa viisaaksi, armolliseksi, voimalliseksi, mutta vain Jumalaa kaikki-viisas, kaikki-armollinen, kaikkivoipa; niinpä jos jätämme sanan ’kaikki’, me kutsumme Jumalaa hänen luotujensa nimellä, ja siihen hän ei vastaa. Nyt se herkkyys, jota Jumala osoittaa tätä ainutlaatuista ominaisuuttaan kohtaan, tulee ilmi erityisesti seuraavassa kolmessa kohdassa:

 1. Siinä tiukassa käskyssä, jonka hän asettaa kansallensa, että he antaisivat hänelle kunnian hänen voimastansa.
”älkää peljätkö mitä se pelkää, älkääkä kauhistuko”, vaan ”Herra Sebaot pitäkää pyhänä” Jes.8:12,13; se on, tässä teidän murheellisessa tilanteessanne, kun vihollisenne liittoutuvat, ja järki sanoo teidän olevan mennyttä, ettette kykene voittamaan noita liittoutuneita voimia, jotka piirittävät teitä joka taholta, minä käsken teitä pyhittämään minut antamalla minulle kunnian pitämällä minut kaikkivoimallisena. Uskokaa, että Jumala on kykenevä itsestään, ilman kenenkään apua, puolustamaan teitä ja tuhoamaan heidät.

 2. Hänen ankaruudessaan rakkaimpia lapsiaan kohtaan, kun he hoipertelevat uskossaan eivätkä muitta mutkitta luota hänen kaikkivaltiuteensa, ilman järkeilyjä ja vastaväitteitä.
Sakarias ei tehnyt muuta kuin kysyi enkeliltä: ”Kuinka minä tämän käsittäisin? Sillä minä olen vanha ja minun vaimoni on iälliseksi tullut.” Epäuskoisena hänelle annettiin merkki, ja sellainen merkki, joka ei ainoastaan vahvistanut hänen uskoansa, vaan oli myös rangaistuksena hänen epäuskostaan: hänet tehtiin mykäksi siinä hetkessä. Jumala rakastaa sitä, että hänen lapsensa uskovat hänen sanansa, eivätkä epäile hänen voimaansa. On niin totta mitä Luther sanoi: ”Jumala pitää kuuliaisista, ei vastaanväittelijöistä”. Se mikä teki Aabrahamin uskosta poikkeuksellista, oli se, että hän oli ”täysin varma siitä, että minkä Jumala on luvannut, sen hän myös voi täyttää” Room.4:21.

 3. Se tapa, jolla Jumala antaa suurimmat pelastuksensa ja apunsa kansallensa.
Hän saattaa asiat siihen tilanteeseen, että, kun hän on tuonut apunsa, sanotaan: Kaikkivaltias oli täällä. Siksi Jumala yleensä painaa maahan muut tavat ja toiset tekijät, jotka sokaisisivat tai rajoittaisivat tämän tarkoituksen kunnolliselta näkemiseltä. ”Itse me jo luulimme olevamme kuolemaan tuomitut, ettemme luottaisi itseemme, vaan Jumalaan, joka kuolleet herättää.” 2.Kor.1:9. Kristus viipyi kunnes Lasarus oli kuollut saattaakseen heidät katsomaan selvemmin hänen voimaansa, herättämällä rakkaan ystävänsä kuolleista. Sen sijaan hän olisi voinut parantaa tämän, kun Lasarus oli vielä sairaana, mutta se ei olisi samalla tavalla niin voimallisesti osoittanut heille hänen kaikkivaltiuttaan. Niin… hän sallii sen, että vastustavat voimat nousevat, juuri siihen aikaan kun hän aikoo osoittaa armoansa kansallensa, jotta hän saisi suuremman todistuksen voimallisen apunsa muistolle tuhoamalla vastustajansa. Jos Jumala olisi tuonut Israelin Egyptistä niiden kuninkaiden aikana, jotka tunsivat Joosefin, he olisivat mitä todennäköisimmin päässeet rauhassa lähtemään ja saaneet vapautuksen helposti. Mutta Jumala säästää tämän tapahtuman siihen asti, että Egyptiä nousee hallitsemaan tuo ylpeä Faarao, joka julmasti sortaa heitä ja rakentaa omaa valtakuntaansa hyväksikäyttäen heitä. Ja miksi ajan täytyy mennä tällaiseksi? Eikö juuri siksi, että Jumala voisi tuoda heidät pois sieltä ojennetun käsivartensa voimalla? Hänen voimansa suuruuden osoittaminen oli siinä Jumalan suuri suunnitelma. ”mutta juuri sitä varten minä olen antanut sinun säilyä, että näyttäisin sinulle voimani ja että minun nimeni julistettaisiin kaiken maan päällä” 2.Moos.9:16.

 4. Se vaikutus, mikä sillä rukouksella on Jumalaan, jossa vedotaan hänen kaikkivoimaisuuteensa. Se oli viimeinen keino, joka Mooseksella oli, kun hän rukoili Israelin elämän puolesta: ”…kansat, jotka saavat kuulla sitä kerrottavan sinusta, sanovat näin: Koska Herra ei kyennyt…” 4.Moos.15,16 ja ”Osoittautukoon nyt sinun suuri voimasi” jae 17; ja niin he saivat armahduksen.

Tämän kohdan sovellutus osuu seuraavaan opetukseen:

TOINEN OPETUS
Meidän tulee Uskossa turvautua Jumalan Kaikkivaltiaan voimaan; voimana, joka on vihitty meidän avuksemme

Pyhien velvollisuus ja huoli on, ei vain uskoa Jumalaan Kaikkivaltiaana, vaan myös vahvasti uskoa, että tämä Jumalan Voima on heidän, eli että se on annettu heille puolustukseksi ja avuksi, jotta he voisivat ammentaa siitä voimansa kaikissa ahdistuksissa ja kiusauksissa. Ensin osoitan, että Jumalan kaikkivoimaisuus on asetettu Kristityn puolustukseksi. Toiseksi osoitan, miksi Kristityn tulisi uskossa lujasti tarttua tähän tosiasiaan.

ENSIN: Osoitan, että Jumalan kaikkivoimaisuus on asetettu Kristityn puolustukseksi. Jumala toi Israelin Egyptistä kohotetulla käsivarrella, mutta jättikö hän heidät yksin Punaisen Meren toisella puolella, etsimään ja taistelemaan tiensä Kanaanin maahan omin keinoin ja voimin? Kun hän oli avannut heidän vankeutensa rautaportin ja tuonut heidät ulos vapauteen, hävisikö hän niin kuin enkeli Pietarin luota? Ei, ”Herra, sinun Jumalasi, on kantanut sinua, niinkuin mies kantaa poikaansa, koko sen matkan, jonka te olette kulkeneet” 5.Moos.1:31. Tämä kuvaa elävästi pyhän marssia taivaaseen; Jumala tuo sielun ulos hengellisestä Egyptistä uudestisynnyttämällä hänet armostansa, se on ”voimansa päivänä”, jolloin hän tekee sielun halukkaaksi pakenemaan paholaisen otteesta. Nyt kun pyhä on alkanut marssinsa, koko maa nousee häntä vastaan. Kuinka tämä luotu selviää taisteluista ja onnistuu kulkemaan kaikkien vihollistensa maiden ohitse? Jumala itse ympäröi hänet iankaikkisella voimallaan. ”Meidät varjellaan Jumalan voimasta, uskon kautta, pelastukseen.” 1.Piet.1:5 (KJV huom.). Jumalan voima on ne hartiat, joilla Kristus kantaa lampaansa kotiin iloiten, Luuk.15:5. Nämä, hänen iankaikkiset voimalliset käsivartensa, ovat ne kotkan siivet, joilla hänen pyhänsä hellästi ja varmasti kuljetetaan kirkkauteen, 2.Moos.19:4. On viisinkertainen side tai viisi syytä miksi Jumalan voima on vihitty Kristityn henkivartijaksi:

Ensimmäinen side. Läheinen suhde, joka hänellä on pyhiensä kanssa. He ovat hänen rakkaita lapsiansa. Kaikki pitävät huolen omistaan. Kuinka tyhmä kanakin touhuaa ja tekee kaikkensa saadakseen poikasensa turvaan siipiensä suojaan, kun haukka ilmestyy? Luonto opettaa tässä niin erinomaisesti huolenpidosta. Kuinka paljoa enemmän Jumala, joka on tällaisten vaistojen Isä, ojentaa koko voimansa puolustaakseen lapsiaan? ”Hän sanoi: ’Ovathan he minun kansani…’ ja niin hän tuli heille vapahtajaksi”, Jes.63:8. Niin kuin Jumala olisi sanonut: ”Istuisinko minä kädet taskussa, kun minun kansaani hyväksikäytetään kasvojeni edessä? En siedä sitä.” Äiti, kodissa istuessaan, kuulee huudon ja, tuntien äänen, huutaa: ’Oi, se on minun lapseni.’ Hän heittää kaiken käsistään ja juoksee tämän luo. Niin Jumalakin kuulee lastensa huudon: ”Minä olen kuullut Efraimin valittavan, sanoo Herra”. Hänen huutonsa lävisti hänen korvansa, ja hänen korvansa kosketti hänen sisintään ja hänen sisimpänsä kutsui hänen voimansa pelastamaan heidät.

Toinen side. Hänen syvä rakkautensa pyhiänsä kohtaan sitoo hänen voimansa heidän avukseen. Se, jolla on Jumalan sydän puolellaan, ei voi jäädä ilman hänen käsivartensa turvaa. Rakkaus, luoduissa ihmisissä, herättää antamaan kaikkensa tekemään tarvittavan työn; niin Jumalankin rakkaus liittää kaikki hänen ominaisuutensa mukaan työhön. Kun Jumala kerran alkoi ajatella tehdä hyvää kadotetulle ihmiselle, silloin hänen viisautensa alkoi suunnitella keinoa ja hänen kaikkivaltiutensa voima ryhtyi toteuttamaan sitä kokonaisuutta, minkä viisaus oli mallintanut. Kaikki ovat valmiina vaikuttamaan sen mitä Jumala sanoo tahtovansa. Nyt, uskova sielu on Jumalan erityisen rakkauden kohde. Vieläpä sen saman rakkauden, jolla hän rakastaa omaa Poikaansa, Joh.17:26.
 1. Jumala rakastaa uskovaista iankaikkisen suunnitelmansa lapsena. Kun sielu uskoo Jumalaan, silloin hän syntyy Jumalan iankaikkisen tarkoituksen ja suunnitelman toteutuessa. Suunnitelma toteutuu hänessä, jonka Jumala oli valinnut Kristuksessa ennen maailman perustamista. Ja kuinka väistämättä Jumala rakastaakaan sitä, jota hän on kantanut niin kauan iankaikkisen tarkoituksensa kohdussa? Tämä hieno taivas ja maa ei ole tehty mitään muuta varten kuin toimimaan näyttämönä, jolla hän toteuttaa ajassa sen, minkä hän oli päättänyt muinaisuudesta asti toteuttaa, koskien sinun ja muutamien muiden valittujen pelastusta. Sentähden, niin kuin Jumala oli mielistynyt tähän suunnitelmaansa ja viihdytti itseään näillä ajatuksilla ennen kuin maailmaa olikaan, niin tietysti hän riemuitsee siitä sielusta, joka nyt uskoo, käsittämättömän suurella rakkaudella ja tyytyväisyydellä. Ja Jumala, joka on tuonut suunnitelmansa näin lähelle päämääräänsä, on varmasti valjastava kaiken voimansa toteuttaakseen sen, eikä anna minkään viedä kunniaa suunnitelman toteutumiselta muutamaa askelta ennen määränpäätä. Tarkoitan tätä koko suunnitelmaa uskovien pelastamiseksi. Herra, joka on valinnut pyhänsä, on, niinkuin Jeesus rukoili Joosuan puolesta, nuhteleva saatanaa ja kaikkia heidän vihollisiaan, Sakarja 3.
 2. Jumala rakastaa pyhiänsä, koska he ovat hänen Poikansa veren hinta. Hän maksoi heistä kalliisti; ja sitä, mikä on suurella hinnalla hankittu, ei helposti hukata. Hän, joka oli valmis vuodattamaan poikansa veren heidän tähtensä, ei kiellä voimaansa säilyttääkseen heitä itselleen.
 3. Jumala rakastaa pyhiänsä, koska heissä on samankaltaisuutta hänen kanssaan, niin että jos hän rakastaa itseään, hän ei voi muuta kuin rakastaa omaa elämäänsä heissä. Ja niinkuin hän rakastaa itseään heissä, niin hän myös puolustaa itseään puolustamalla heitä. Eikö se, mikä pyhissä saa helvetin raivoamaan, ole Jumalan kuva, jota ilman sota olisi pian lopetettu? Viha ihmistä kohtaan saa pantterinkin hyökkäämään tämän kuvan kimppuun. ”Sinun tähtesi meitä surmataan kaiken päivää”, ja jos sota on Jumalan, varmasti silloin hänen pyhänsä eivät mene sotaan omalla kustannuksellaan.

Kolmas side. Jumalan liitto sitouttaa hänen voimansa. ”Minä olen Jumala, Kaikkivaltias, vaella minun edessäni”, 1.Moos.17:1. Jumala on liitossansa pyhiensä kanssa sitouttanut itsensä toimimaan heidän hyväkseen ja myös antanut heille luvan edellyttää lupausten toteutumista. Hän vakuuttaa ojentavansa jumaluutensa koko voiman heidän hyväkseen, ”Herra Sebaot, Israelin Jumala, Jumala Israelissa.” 1.Aik.17:24. Jumala ei paketoi itseään myytäväksi, mutta antaa pyhillensä luvan vaatia itselleen kaiken mitä Jumala on luvannut heille. Ja hän antaisi sen, kuka ikinä olisikin, istua Jumalan valtaistuimelle ja ottaa hänen kruununsa, joka pystyisi löytämään mitään valhetta hänessä, joka on Ainoa Pyhä. Sillä niin kuin on hänen nimensä, niin on hänen luontonsakin: Jumala, joka pitää liiton iankaikkisesti. Lupaukset pysyvät niin kuin vuoret Jerusalemin ympärillä, koskaan järkkymättä; niin heikko kuin vahvakin Kristitty on tämän liiton alainen. Jos pyhät taistelisivat avoimella tantereella oman armonsa voimalla, silloin todennäköisimmin vahva pysyisi pystyssä ja heikompi taas kaatuisi taistelussa; mutta nyt molemmat ovat yhtä lailla turvassa liiton linnoituksessa.

Neljäs side. Pyhien riippuvaisuus Jumalasta, ja se kuinka he odottavat Jumalan apua kaikissa vaikeuksissa, vaatii hänen voimaansa heidän avukseen. Minne armoitettu sielu pakenee puutteessaan tai kun häntä ahdistaa synti, paholainen tai joku tämän kätyreistä? Eikö juuri Jumalansa luokse ja tekee sen yhtä luonnollisesti kuin kani, joka pakenee koloonsa. ”Mutta sinä päivänä, jota minä pelkään”, sanoi Daavid, ”minä turvaan sinuun.” Ps.56:4. Hän kertoo Jumalalle, kuinka hän rohkeasti menee turvaan Herran talon suojiin, kun myrsky yllättää; eikä lainkaan epäile olevansa silloin tervetullut sinne. Myös silloin, kun Saul jahtasi häntä, hän jätti kaupungin, jossa on muurit ja salvat, ja luotti Jumalan apuun avoimessa maastossa. Todellakin tämä on se opetus, joka kaikille pyhille annetaan: täytyy kieltää oma voima ja luottaa Jumalan voimaan, hylätä omat keinot ja heittäytyä Jumalan viisauden varaan, luopua omasta vanhurskaudesta ja odottaa kaikkea yksin puhtaasta Jumalan armosta Kristuksessa. Tämä uskon teko miellyttää Jumalaa niin, että se, joka häneen näin turvaa, ei joudu häpeään. ”Kurjien toivo ei huku” Ps.9:19.
Jumalaton saattaisi sanoa, kun haukan säikäyttämä lintu lentää hänen luokseen: ’En luovuta sinua vihollisesi käsiin, koska tulit etsimään suojaa minun luotani’. Kuinka paljon vähemmän Jumala luovuttaa viholliselle sen sielun, joka turvautuu hänen nimeensä, sanoen: ’Herra, minua saalistaa tällainen kiusaus, jahtaa tämä himo… joko sinä annat sen anteeksi tai muutoin olen kadotettu, joko kuoletat sen tai minusta tulee sen orja… ota minut sinun rakkautesi syleilyyn Kristuksen tähden. Kierrä iankaikkisen voimasi käsivarret linnoitukseksi ympärilleni… On sinun vallassasi pelastaa minut tai luovuttaa minut vihollisteni käsiin. En luota itseeni tai kehenkään toiseen. Sinun käsiisi minä uskon asiani, elämäni, ja turvaan sinuun.’ Tämä Jumalaan nojautuminen, tämä riippuvaisuutensa (Jumalasta) tunnustaminen, herättää Jumalan kaikkivoimaisuuden avuksi. Hän on vannonut suurimman valan, joka voi hänen siunatuilta huuliltaan tulla, eli itsensä kautta, että sellainen, joka näin laittaa toivonsa hänen apuunsa, tulee suuresti lohdutetuksi, Hebr.6:17,18 (KJV käänt.huom). Tämä vala antaa pyhille suuremman rohkeuden uskossa odottaa Jumalalta lämmintä vastaanottoa, kun he tulevat Jumalan luokse suojaa hakemaan. Hän on suoja vain niille, jotka etsivät turvaa hänestä: Asetettuaan nimensä ja lupauksensa kuin vahvaksi torniksi, Jumala kutsuu kansaansa sen kammioihin ja odottaa, että he itse tulevat sinne.

Viides side. Kristuksen läsnäolo ja esirukous taivaassa sitouttaa vahvasti Jumalan tuomaan koko voimansa avuksi pyhillensä kaikissa tilanteissa. Yksi erityinen tarkoitus, joka Kristuksella on ollut mentyään taivaaseen, oli se, että hänestä tulisi pyhien puolestapuhuja. Se, että hän aina rukoilisi Isää heidän edestään, että he saisivat sen mitä tarvitsevat. Ja vakuuttaakseen meidät tästä ennen lähtöään, hän ikäänkuin kertoi meille etukäteen mitä hän tulisi rukoilemaan meidän edestämme. Ja yksi niistä asioista oli tämä, että Isä varjelisi lapsensa pahasta, kun nämä vielä tulisivat olemaan tässä maailmassa, Joh.17:15. Eikä Kristus ota tätä tehtäväänsä itse itsellensä, vaan Isä on asettanut hänet rukoilemaan nyt taivaassa sitä, minkä tähden hän myös kärsi maan päällä. Hän, joka asetti hänet Papiksi kuolemaan syntisten edestä, ei riisunut häneltä pappispukua, niinkuin Aaronilta, vaan laittaa hänet nousemaan niissä taivaaseen, jossa hän on pappi iankaikkisesti Jumalan vannoman valan mukaan. Tämä esirukous-tehtävä asetettiin puhtaasta armosta uskovia kohtaan, että heille annettaisiin entistä suurempi vakuus kaikkien Jumalan lupausten toteutumisesta. Näin Kristus seisoo oikeudessa meidän suurlähettiläänämme ja huolehtii, että kaikki toteutetaan sovitusti Jumalan ja meidän välillä. Ja jos Kristus hoitaa tehtävänsä tarkasti ja on uskollinen, niin kaikki menee hyvin uskoville. Ja eikö hän sitä hoitaisi, kun hän rukoilee heidän puolestaan, jotka ovat hänelle niin rakkaita? Kuvittele, että kuninkaan poika pääsisi pakoon piiritetystä kaupungista, johon hän jätti vaimonsa ja lapsensa, joita hän rakastaa kuin omaa sieluaan. He ovat siellä pian kuolemassa nälkään tai miekkaan, jos apuja ei pian tule. Voisiko tämä prinssi, kun hän tulee isänsä kotiin, nautiskella hovin herkuista ja unohtaa perheensä ahdinko? Vai eikö hän ennemminkin menisi isänsä eteen, korvissaan kaiken aikaa heidän huutonsa ja itkunsa, ja ennen kuin hän syö tai juo, hän esittää asiansa isällensä. Ja vetoaa tähän, jos hän lainkaan häntä rakastaa, että kuningas lähettäisi koko valtakuntansa voiman murtamaan tuon piirityksen, ettei hänen rakas perheensä tuhoutuisi. Varmasti, hyvä herrat, vaikka Kristus on korkeimmalle paikalle korotettu ja on maailman myrskyjen yläpuolella, ei hän voi unohtaa lapsiaan hetkeksikään, koska he ovat vielä synnin, paholaisen ja maailman hyökkäysten kohteena. Se huolenpito, jota hän osoittaa meidän toimiamme kohtaan, tulee ilmi siinä, että hän, ylösnousemuksensa jälkeen, nopeasti lähetti Henkensä apostolien tueksi. Niin, että melkein heti sillä hetkellä, kun hän on istuutunut istuimelleen Isänsä oikealle puolelle, hän rukoilee, että Isä lähettäisi Henkensä apostoliensa vertaamattomaksi lohdutukseksi ja meidän ja kaikkien niiden, jotka uskovat häneen vielä tänäkin päivänä… niin… ja kaikille niille, jotka uskovat häneen aina maailman loppuun asti.

TOISEKSI. Osoitan miksi Kristityn tulisi lujasti uskoa Jumalan kaikkivaltiuden vihkiytyneen hänen avukseen. Tämän osion tarkoitus on korostaa, että pyhien tulisi katsoa tätä Jumalan voimaa sellaisena, joka on valjastettu heidän avukseen; ja painaa tämä tosiasia niin sydämeensä, että kaikki epäilykset ja pelot siihen liittyen vaikenee. Siinä on tämän kehotuksen tärkeys: ”Olkaa lujat Herrassa ja hänen väkevyytensä voimassa”.

Ensiksi, koska jokaisen lupauksen tarkoitus on olla varma turva meidän uskollemme. Ja tämä on totta varsinkin silloin, kun hänen kaikkivaltiutensa on erityisesti ilmoitettu olevan lupauksessa mukana, niin että voimme pitää tätä ominaisuutta omanamme, ja leikata siitä lohdutuksen satoa yhtä vapaasti kuin joku, joka leikkaa viljaa omalta pelloltansa. ”Vaella minun edessäni”, sanoi Jumala Aabrahamille, ”minä olen Jumala Kaikkivaltias”; omista tämä osaksesi ja elä sen mukaisesti. Apostoli opettaa meitä kuinka ottaa nämä lupaukset käyttöön: ”En minä sinua hylkää enkä sinua jätä”, Hebr.13:5; tässä on lupaus ja seuraavaksi tämän lupauksen seuraus elämäämme: ”niin että me turvallisin mielin sanomme: ’Herra on minun auttajani’”, jae 6. Me, siis jokainen uskovainen, voimme rohkeasti sanoa, eli tehdä sen johtopäätöksen, että Jumala tulee auttamaan. Meidän ei tarvitse sanoa epäröiden, ääni väristen, arasti: hän ehkä auttaa… vaan voimme rohkeasti julistaa sen vasten ihmisten ja paholaisten kasvoja, sillä Hän, joka on kaikkivaltias, on sanonut sen. Mitä muuta kuin näiden lupausten halveksimista on se, jos Kristitty ei vahvista luottamustansa tähän Jumalan vertaamattoman upeaan ominaisuuteen, vaan jää muutamien epävakaiden toiveittensa varaan? Niin kuin, jos eräs lupaisi toiselle kotinsa ja maansa, ja pyytäisi tätä hoitamaan kaikki tarvittavat lailliset asiakirjat kuntoon vahvistaakseen omistajuutensa, mutta tuo toinen ei tekisi mitään asian eteen: eikö sen miehen katsottaisi halveksivan ystävänsä hyvyyttä? Onko vähäinen asia, että, kun Jumala ojentaa kaikkivaltiutensa lupauksessa meille ja kehoittaa meitä omistamaan sen itsellemme uskossa, me laiminlyömme sen ja jätämme hänen kirjoitetut lupauksensa sinetöimättä sydämiimme?

Toiseksi. Meidän kuuliaisuutemme ja levollisuutemme on vahva tai heikko, sen mukaan miten vahva meidän uskomme on Jumalan kaikkivaltiuteen.
 1. Meidän kuuliaisuutemme, joka syntyy uskosta, on osallinen synnyttäjänsä voimasta tai heikkoudesta. Kun Aabraham oli vahva uskossa, kuinka sankarillista kuuliaisuutta hän osoittikaan uhraamalla poikansa! Hänen uskonsa oli vahvasti tukeutunut Jumalan voimaan ja siksi hän epäröimättä teki sen missä heikko usko olisi epäonnistunut. Mikään muu uskon teko ei niin vahvista palvelukseen kuin se, jossa katsotaan Jumalan kaikkivaltiutta vihittynä meidän puolustamiseemme. ”Mene tässä voimassasi”, Jumala sanoi Gideonille, ”enkö minä kutsunut sinua?” ( KJV käänt.huom.). Niinkuin hän olisi sanonut: ’Enkö minä pystyisi, enkö minä tulisi viemään tätä työtäsi päätökseen?’ Niin Gideon lähtee uskossa tähän, ja tekee ihmeellisiä asioita. Samasta syystä se vanhurskas mies lähti Idästä: vaikka hän ei tiennyt minne oli menossa, hän tiesi kenen kanssa hän meni - Jumalan Kaikkivaltiaan. Mutta, jos joku sielu ei ole tästä syvästi vakuuttunut, kuinka epävarma ja epävakaa hän onkaan kuuliaisuuden tiellä! Jokainen uhkaus ihmisiltä, jos mahtavia, lannistaa hänet, koska hänen silmänsä ei ole kiinnitetty Kaikkivaltiaaseen. Sentähden hän toisinaan tekee myönnytyksiä ihmisille ja luovuttaa luottamuksensa onnettomien luotujen ihmisten käsiin, koska hänellä on kyllä lihan silmä nähdäkseen ihmisen voiman, mutta häneltä puuttuu hengellinen silmä nähdäkseen Jumalan selkänsä takana suojaamassa häntä kaikkivaltiaan voimalla. Jos hän näkisi tämän, hän ei alkaisi epäröidä heikon ihmisen lähestyessä. ”Pakenisiko minunlaiseni mies?”, sanoi mainio Nehemia, Neh.6:11. Hän oli juuri tullut armon valtaistuimen edestä, jossa hän oli huutanut apua Kaikkivaltiaalta: ”Oi Jumala, vahvista minun käteni”, jae 9 (KJV käänt.huom.). Ja totisesti, nyt hän mieluummin kuolee siihen paikkaan kuin häpäisee Jumalansa häpeällisellä vetäytymisellä.

 2. Kristityn rauha ja levollisuus kasvaa tai haihtuu samassa suhteessa kuin hänen uskonsa Jumalan voimaan. Jos sielu kyseenalaistaa tämän tai osallisuutensa siihen, hänen ilonsa lentää ulos niinkuin veri rikkimenneestä verisuonesta. On totta, että sielu voi taistella vaivalla perille taivaaseen, kun hän luottaa Jumalaan kykenevänä pelastamaan, vaikka hänellä ei olisi tätä syvää varmuutta osallisuudestaan Jumalan voimaan. Mutta sellainen sielu kulkee kuin vienossa sivutuulessa. Hän on niinkuin laiva, jonka mastot makaavat kannella, tuulen ja sään armoilla, jollei toiset, jotka hallitsevat laivansa paremmin, hinaa häntä perässään. Monet pelot, niinkuin aallot, peittävät yhä uudelleen sellaisen sielun, niin että se on enemmän veden alla kuin sen yllä. Kun taas sellainen, joka näkee itsensä Kaikkivaltiaan käsivarsiin käärittynä.. Oi, sellainen sielu nousee tuuleen, purjeet täynnä iloa ja rauhaa! Tulkoon ahdistus, nouskoon myrskyt, tämä siunattu sielu tietää minne se viimein rantautuu ja otetaan siellä vastaan. Jumalan nimi on hänen satamansa, sinne hän menee yhtä rohkeasti kuin mies astuu kotiinsa sateen yllättäessä. Hän kuulee Jumalan kutsuvan häntä tähän, ja muihin ominaisuuksiinsa, niinkuin kammioihin, jotka on laitettu häntä varten. ”Tule, kansani, käykää sisälle kammioihisi”, Jes.26:20 (KJV). Jumala kutsuu niitä hänen omikseen ja olisi mieletöntä vaatimattomuutta olla omistamasta itselleen sitä, minkä Jumala antaa. ”Ainoastaan Herrassa – niin pitää minusta sanottaman – on vanhurskaus ja voima” Jes.45:24; mikä tarkoittaa, että minulla on vanhurskaus Jumalan vanhurskaudessa, voima hänen voimassansa. Tässä mielessä Kristus ei enää saata sanoa, että hänen voimansa kuuluu vain hänelle, eikä uskovaiselle, niinkuin aviomies ei voi sanoa: Ruumiini on minun, eikä vaimoni oma. Sielu, joka on vakuuttunut tästä, voi, terävinkin pistin rinnassaan, laulaa iloiten niinkuin Daavid ”Jumala, minun sydämeni on valmis, minun sydämeni on valmis: minä tahdon veisata ja soittaa.” Mikä sai hänet näin riemuitsemaan niin surullisessa paikassa kuin luola, jossa hän nyt oli? Hän kertoo sen sinulle jakeessa 1, jossa näet hänen turvautuneen Jumalan siipien suojaan; siellä hän voi laulaa pois huolensa ja murheensa. Sielu, josta näin pidetään huolta, voi nukkua levollisesti kovalla vuoteellansa. Etkö ajattele niiden, jotka asuvat Lontoon-Sillalla*, nukkuvan yhtä levollisesti kuin ne, jotka asuvat Whitehallissa tai Cheapsidessä? He tietävät, että aallot, jotka pauhaavat heidän alapuolellaan, eivät voi vahingoittaa heitä. Samalla tavoin pyhät voivat levätä jopa kuoleman aaltojen päällä pelkäämättä pahaa.

[*vanhalla Lontoon-Sillalla (London-Bridge v.1209 - v.1831) oli asuntoja vuoteen 1761 asti, jolloin ne purettiin sillan heikentyneen kunnon takia. Wikipedia: ”London Bridge”. Whitehall on alue tai tie Westminsterissä ja Cheapside on katu Lontoossa. Kääntäjän huomautus.]

Johtopäätös

Ensimmäinen johtopäätös. Onko Jumalan kaikkivoimaisuus vihitty pyhien puolustamiseen? Varmasti pyhien viholliset joutuvat koville, koska he joutuvat tekemisiin heitä paljon vahvemman kanssa. Paholainen oli niin viekas, että hän tahtoi saada Jobin ulos suojistaan, kaataa hänen suojamuurinsa, ennen kuin kävisi tämän kimppuun. Niin epätoivoisia vastustajat ovat, että yrittävät taistella pyhiä vastaan, vaikka kaikkivaltiaan Jumalan voima ympäröi heitä. Kuinka typerää olisi piirittää sellaista kaupunkia, jonka huoltoreittejä ei saada katkaistua? Taivaan huoltoyhteys on aina auki. Apu pääsee aina kaupunkiin. Vihollisen piirittäessä kovimmin seurakuntaa: ”Virta lähteinensä ilahduttaa Jumalan kaupungin” (Ps.46:5) tuoden tarvittavan avun ajallaan taivaasta. Pyhien raikkaan veden lähteet saavat alkunsa Jumalasta ja olisi yhtä epätoivoista yrittää padota vettä sadepilviin kuin tukkia noita vesiä, jotka kuin näkymättöminä virtoina armon lähteestä tulvivat hänen kansansa sydämiin. Egyptiläiset luulivat Israelilaisten kulkeneen ansaan, kun näkivät heidän marssivan merenrantaan. ’He ovat eksyneet, he ovat eksyneet’ ja niin he olisivatkin peruuttamattomasti olleet umpikujassa, jos kaikkivaltias ei olisi voimallaan johtanut heitä eteenpäin sitoutuen viemään heidät turvaan kunnialla. No, kun he olivat tästä vaarasta selvinneet: katso, he ovat erämaassa missä ei ole mitään vatsan täytteeksi. Siellä he kuitenkin vaeltavat 40 vuotta! Ei kaupankäyntiä ja kyntötöitä, ei kerjäämistä, ei naapurivaltioiden ryöstämistä. He eivät tulleet etsimään vierailta kansoilta kolikkoakaan matkaansa varten. Mitä kaikkivaltias ei voisi voimallaan antaa kansallensa? Mitä hän ei voisi tehdä puolustaakseen heitä vihollistensa voimalta ja raivolta? Kaikkivaltiaan voima seisoi israelilaisten ja egyptiläisten välillä niin, että nämä kurjat luodut, eivät voineet edes lähestyä katsomaan vihollisiansa. Jumala asettaa pimeän pilven sokaisemaan heidän silmänsä ja samalla hänen silmänsä katsoo heitä pilvestä saattaen heidät epäjärjestykseen ja hämminkiin. Ja onko Kaikkivaltias käynyt heikommaksi nykypäivänä tai hänen vihollisensa vahvemmiksi niin, että nämä voisivat luvata itselleen paremman lopun? Ei kumpaakaan, mutta ihmisistä on tullut sokeampia kuin ne pyhien vanhat viholliset, jotka toisinaan pakenivat, Jumalan ilmestyessä kansansa keskellä, huutaen: ”Paetkaamme, sillä Herra sotii heidän puolestaan”. Toiset taas antavat mieluummin kunnian epäonnistumisistaan saatanalle kuin tunnustaisivat Jumalan, joka saa sen todellisuudessa aikaan. He paljon mieluummin sanovat paholaisen sotivan heitä vastaan kuin Jumalan. Oi te, jotka ette vielä ole karistaneet mielistänne sitä vaikutusta, jonka Jumalan kaikkivaltius teki kerran teidän mieliinne: olkaa varuillanne, ettette ole missään tekemistä sellaisten ihmisten kanssa. Älkää lähestykö heidän majaansa, älkääkä heittäkö arpaanne heidän kanssaan, jotka ovat Korkeimman pyhien vihollisia; sillä he ovat annetut tuhottaviksi. Hän halkaisi Egyptin kohdun pelastaakseen lapsensa Israelin hengen, Jes.43:3.

Toinen johtopäätös. Tämä osoittaa kaikkien teidän kurjan ja kolkon tilanteen, jotka olette vielä ilman Kristusta. Olette saaneet nähdä kuinka kaivos täynnä rikkauksia on avattu, mutta kolikkoakaan näistä aarteista ei tule teidän osaksenne. Tässä on totuus, joka on lastattu täyteen vertaansa vailla olevaa lohdutusta ja rohkaisua, mutta se on matkalla toiselle rannalle: se kuuluu pyhille, joiden sisimpään se purkaa kaiken lohdutuksensa. Kuinka kolkkoa nähdä Jumalan sulkevan oven teidän edestänne ja istuvan juhla-aterialle lastensa kanssa. ”Katso, minun palvelijani syövät, mutta te näette nälkää; katso, minun palvelijani juovat, mutta te kärsitte janoa” Jes.65:13. Jumala on laskenut ne, joiden tarpeet hän täyttää. Hän tietää kuinka monta hänen perheeseensä kuuluu: nämä istuvat alas hänen kanssaan; eikä kukaan muu heidän lisäkseen. Yksi pääruokalaji pyhien pöydällä on Jumalan kaikkivoimaisuus. Tämä asetettiin Aabrahamin eteen ja se on myös kaikkien hänen pyhiensä edessä niin, että he voivat ravita itsensä sillä kaikkeen lohdutuksen täyteyteen; mutta sinä jäät nälkäiseksi. Hän on kaikkivaltias armahtaakseen, mutta hän ei käytä valtaansa sinuun, joka olet parannusta tekemätön syntinen. Sinulla ei ole vieruskaveria penkilläsi, ei mikään Jumalan nimen ominaisuus puhu puolestasi: itse armokin istuu ja äänestää muiden kanssa sinun tuomioksesi. Jumala on kykenevä pelastamaan hädän hetkellä, mutta minkä tähden sinä niin uhmakkaasti odotat Jumalan ojentavan pelastavan kätensä auttaakseen sinua? Vaikka mies nousee keskiyöllä päästääkseen sisälle lapsen, joka huutaa, hän ei kärsi sellaista vaivaa koiran tähden, joka ulvoo hänen ovellaan. Tämä kuvaa sinun tilasi, syntinen, niin kovin murheelliseksi. Samalla tämä kuitenkin kertoo rehellisimmin sinun todellisen tilanteesi: Jumalan kaikkivaltius, joka on vihkiytynyt uskovan pelastukseen, on yhtä syvästi sitoutunut tuhoamaan ja tuomitsemaan sinut. Onko suurempaa sidettä kuin vala? Jumala itse on tehnyt valan tuhotakseen jokaisen sielun, joka ei tee parannusta. Jumala vannoi vihassansa niille Israelilaisille, jotka eivät uskoneet, että he eivät pääse hänen lepoonsa. Sama vala koskee jokaista, joka ei usko, aina maailman loppuun asti. Jumalan nimessä minä kehotan sinua pohtimaan: jos tämä olisi vain ihmisten tekemä vala, niinkuin se, josta luemme Apostolien teoissa, jossa vannottiin tappaa mies ja, jos se mies olisit sinä, eikö tämä vala saisi sinua pelkäämään yötä ja päivää. Eikö sinun rauhasi olisi mennyttä, kunnes pääsisit sovintoon heidän kanssaan? Mitä sitten on heidän tyynyjensä täytteenä, jotka voivat nukkua sikeästi ilman kauhua ja ahdistusta, vaikka Kaikkivaltias Jumala on tehnyt valan tuomitakseen heidät, ruumiin ja sielun, jos he eivät ajoissa tee parannusta? Oi mietiskelkää, syntiset, onko viisautta ja urheutta kieltäytyä niistä Jumalan ojentamista armahduksen ehdoista.. sillä, jos ne hylätään, Jumala on valmis kaikkivaltiudellaan luovuttamaan teidät oikeuden käsiin? Kuinka kauhistavaa asia onkaan langeta Kaikkivaltiaan Jumalan käsiin. Mikään kieli ei voi sitä kuvailla.. ei.. ei kukaan, joka on tuntenut sen tuskaa.

Kolmas johtopäätös. Tämä puhuttelee teitä, jotka todella olette pyhiä: Olkaa lujia uskossa tähän totuuteen. Tehkää siitä artikkeli uskontunnustukseen. Samoin kuin uskot, että Jumala on, usko myös, että Jumalan kaikkivaltias voima on taattu ystäväsi; ja, kun uskot tämän, vahvista uskoasi tähän omaksi parhaaksesi ja hyödyksesi silloin,

1. Kun tunnet omantunnon tuskaa syntiesi suuruuden tähden, pakene Jumalan kaikkivoivan voiman turviin. Totisesti, arvon herrat, kun ihmisen synnit paljastetaan kaikessa verisyydessään ja levitetään eteen kuolettavuudessaan ja omantunnon silmä herää katsomaan niitä kiusausten suurennuslasin lävitse, luotu ihminen joutuu kauhun ja hämmästyksen valtaan siihen asti, että sielu pystyy sanomaan yhdessä profeetan kanssa: Niitä, jotka ovat meidän puolellamme, on enemmän kuin niitä, jotka ovat heidän kanssansa. Yksi Kaikkivaltias on enemmän kuin monta valtiasta ja voimallista. Kaikki nämä voimalliset synnit ja paholaiset eivät muodosta yhtä kaikkivaltiasta syntiä tai kaikkivaltiasta paholaista. Vastusta tällä samalla ominaisuudella kaikkia niitä hirvittäviä syytöksiä, joilla ne sinua syyttävät; niinkuin kerran eräs ranskalainen suurlähettiläs vaiensi espanjalaisen, joka luetteli herransa monia arvonimiä, mainitsemalla yhden arvonimen, joka peitti alleen kaikki nuo muut. Jumala itse, kun oli osoittanut kansansa syntien suunnattoman suuruuden, osoittaakseen mitä Jumala voi tehdä, antaa suloisen lupauksen: ”En minä pane täytäntöön vihani hehkua,” ja miksi ei? ”Sillä minä olen Jumala enkä ihminen,” Hoosea 11:9. Minä osoitan armoni kaikkivaltiuden. Tässä on jotain samaa kuin siinä mitä tavallisesti sanomme, kun lapsi tai nainen lyö meitä: ’Minä olen mies, en lapsi tai nainen, ja siksi en lyö takaisin.’Jo se, että ajattelemme Jumalaa Jumalana, olettaa, että hän on kaikkivaltias armahtamaan yhtä hyvin kuin kostamaankin. Tässä on jonkin verran helpotusta. Mutta se, että havaitsee kaikkivaltiaan voiman olevan valan ja liiton sitoma armahtamaan, tämä on enemmän. Kukaan muu kuin Jumala itse, ei voi sitouttaa häntä mihinkään ja samoin kukaan muu kuin Jumala itse ei voi purkaa sitä sitoumusta: ja eivätkö nämä ole hänen omia sanojansa, että "hän runsaasti armahtaa”? Jes.55:7 (KJV). Hän armahtaa ylenpalttisesti. Ikäänkuin hän olisi sanonut: ’Minä vuodatan armoni teidän synteihinne, ja käytän kaiken mitä minulla on ennemmin kuin antaisin teidän pahuutenne voittaa minun hyvyyteni.’ Armahdettu sielu on tässä tapauksessa niinkuin päällikkö, joka luovuttaa linnoituksensa sillä ehdolla, että hänen oma henkensä armollisesti säilytettäisiin ja että hänet saatettaisiin turvallisesti omaan kotiinsa, jossa hän saisi rauhassa asettua omaisuutensa ja maa-alueensa äärelle; mutta sitten julmat sotilaat kuitenkin vainoavat häntä ja saattavat hänet pelkäämään henkensä edestä. Silloin tämä mies vetoaa kenraaliin, jonka kanssa oli tehnyt sopimuksen ja jonka kunnia on nyt kysymyksessä. Niin tämä kenraali, kunniansa tähden, välittömästi tuo hänelle avun ja rankaisee sen miehen ahdistajia. Sinä voit, kurja sielu, kun Saatana ahdistaa sinua kauhuillaan, sanoa, että ’Jumala on se, joka vanhurskauttaa. Hän on vannonut, että saan lahjaksi elämän heti, kun lasken aseeni ja antaudun hänen alamaisekseen. Ja tämän minä tahdon tehdä. Katso, minun sydämeni portit ovat auki päästääkseni Rauhan Ruhtinaan sisälle ja Kaikkivaltiasko ei pystyisi pitämään lupaustaan? Minä uskon itseni uskollisen Luojan käsiin.’


2. Vahvista uskoasi Jumalan kaikkivoimaisuuteen, ja että olet siitä osallinen, kun synti kiusaa ja houkuttelee. Silloin, kun vihollisesi ovat sinua vahvemmat ja pakenet voimallisen turmeltuneisuutesi edessä tai, jos pelkäät eräänä päivänä lankeavasi sen tähden: tartu rohkeasti tähän Jumalan ominaisuuteen ja ammenna siitä itsellesi vahvistusta kyetäksesi vastustamaan sitä, ja vastustaessasi luota, että voitto tulee ajoissa. Kaikkivaltias Jumala seisoo pitäen sinua silmällä, kun taistelet laaksossa. Hän odottaa vain sitä että huudat häntä avuksi, kun taistelu alkaa käydä sinulle raskaaksi, ja silloin hän tulee pelastamaan sinut. Joosafat huusi, kun viholliset ahdistivat häntä ja Herra auttoi häntä. Paljon enemmän sinä voit luvata itsellesi hänen apunsa sielusi taisteluissa. Vie itsesi armon valtaistuimen eteen tämän lupauksen kanssa ’Synnin ei pidä teitä vallitseman’*; ja ennenkuin vetoat siihen, auttaaksesi uskoasi enemmän, lohduta itseäsi sillä, että vaikka sanaa kaikkivaltias ei tässä esiinny, silti se sisältyy tähänkin lupaukseen yhtä lailla niinkuin kaikkiin muihinkin lupauksiin. Tämä ja kaikki muutkin Jumalan ominaisuudet ovat pysyvä sinetti kaikille Jumalan lupauksille. Niinpä sinä voit mitään Raamattuun lisäämättä lukea tämän lupauksen sielullesi näin: ’Synnin ei pidä teitä vallitseman, sanoo Kaikkivaltias Jumala.’ Nyt, vetoa tähän lupaukseen, äläkä pelkää vetoavasi turhaan, sillä hän pitää lupauksensa. Hän, johon vetoat, on kykenevä täyttämään lupauksensa ja siksi sinun ei tarvitse pelätä. Hän, joka sitoi itsensä näillä lupauksilla silloin, kun hän oli vielä niistä vapaa, on niin uskollinen, että hän myös täyttää sen minkä on sitoutunut täyttämään. Kun odotat lupauksen täyttämistä, ja kaikkivaltiaan voiman tukevan sinua taistelussa turmelustasi vastaan, muista vielä se, että pidät itsesi aina tämän ominaisuuden varjossa, Ps.91:1. Varjo ei viilennä, ellet ole siinä itse. Mitä hyötyä on varjosta, vaikka se olisikin valtavan kallion varjo, jos me itse istumme auringon paahteessa? Vaikka Kaikkivaltiaan voima on vihkiytynyt meidän suojelukseemme, miksi heittäytyä itse pois sen suojista uhmakkaasti rynnien kiusausten kitaan? Pyhät ovat langenneet silloin, kun he ovat lähteneet juoksuhaudoistaan ja linnoituksestaan. Sillä itsessään he ovat, niinkuin kaniinit, heikko kansa, heidän voimansa on Jumalan kaikkivoimaisuuden kallio, joka on heidän asuntonsa.

   [*Tämä kohta sisältää englanniksi (KJV-versio) merkityksen, että ’Synti ei saa vallita sinua’, (’Sin shall not have dominion over you’, Rom.6:14) ]

3. Kristitty, vahvistu tässä, kun sinua rasittaa niiden töiden ja velvollisuuksien paino, jotka asemasi ja kutsumuksesi sinulle asettaa. Ehkä huomaat tehtäväsi ja kutsumuksesi liian raskaiksi heikoille harteillesi. Ole silloin rohkea antamaan kuorman raskaampi pää Jumalan harteille, jotka ovat sinun apunasi (jos uskovainen) yhtä varmasti kuin Jumala voi sen lupauksella taata. Jos joskus meinaat kyllästyä työhösi, ja olet jo valmis ajattelemaan Joonan tavoin pakenevasi siitä, rohkaise itseäsi sillä mitä Jumala sanoi Gideonille. Jumala kutsui hänet huitelemasta - murskaamaan vuoria, ’Mene tässä voimassasi’ eikö Jumala ole kutsunut sinua? Antaudu siihen työhön, jonka Jumala sinulle antaa ja sinä saat hänen voimansa avuksesi. Herran tie on voima (KJV Sananl.10:29, Käänt.huom.). Pakene siitä työstäsi ja Jumalan voima vihkiytyy sinua vastaan; hän lähettää myrskyn, tai vastaavanlaisen, palauttamaan karkulaispalvelijansa kotiin. Kuinka monesti pelkuri onkaan saanut surmansa ojassa tai jonkin suojan alla, kun urhea sotilas, joka on pitänyt paikkansa ja asemansa, on päässyt palaamaan kotiin turvallisesti ja kunnialla? Onko sinut kutsuttu kärsimään? Älä pelkää, että et ikinä kykenisi kantamaan ristiä. Jumala voi laskea sen harteillesi niin sopivasti, että et tunne sitä mahdottoman raskaaksi. Vaikka et löytäisi vielä apua ollessasi jo vankilan ovella.. niin.. kun jalkasi on tikapuiden ensimmäisellä askelmalla tai kaulasi jo pölkyllä, älä joudu epätoivoon. ’Sillä vuorella Herra ilmestyy’; Ja sinä hetkenä hän voi katsoa sinua niin lämpimästi, että kuoleman kalpeat kasvot alkavat saada väriä sinun silmissäsi ja siitä tulee Jumalan tähden ihastuttava sinun silmissäsi. Hän voi antaa sinulle niin paljon lohdutusta/rohkaisua ennen kuin joudut kärsimään häpeää ja kipua, että jo ennen näitä koetuksia olet varma Jumalan olevan kanssasi tulevissa koetuksissa. Ja vaikka et tuntisi tätä varmuutta vielä, on sinulle kuitenkin jo luvattu niin paljon tukea, että voit kestää kaikki vaikeudet joihin joudut matkalla 1.Kor.10:13. Ne kohdatessasi saat sen, ja tämä saakoon lohduttaa Kristittyä, että vaikkei hän matkallaan kanna niin paljon taivaallista iloa kuin jotkut toiset, on hän saava sen niin pian kuin hän saapuu Isänsä kotiin. Siellä on taivaallinen ilo hänellekin varattuna. Sanalla sanoen, Kristitty, luota Jumalaasi. Tuo päivittäin pyyntösi armon valtaistuimen eteen saadaksesi jatkuvasti lisävoimia. Hyvin vähän ymmärrät sitä kuinka mielissään hän on, kun haet häneltä apua; ja mitä useammin sen parempi ja sitä tervetulleempi mitä enemmän tarvitset pyytää. Miksi muuten Kristus olisi sanonut: ”Tähän asti ette ole anoneet mitään”, paitsi osoittaakseen anteliasta sydäntään? vastahakoinen laittamaan kätensä rahapussiinsa ottaakseen vain vähän ja siksi tuttavallisella puhetyylillään tahtoo nostaa heitä korkeammalla pyytämisessä, niin kuin Naaman, kun Gehasi pyysi yhtä talenttia, vaatii tätä ottamaan kaksi. Niin runsas-sydäminen Jumala sinulla on. Kysyessäsi vähän rauhaa ja iloa, hän taivuttelee sinua avaamaan suusi ammolleen ja hän täyttää sen. Mene Kristitty ja pengo sydämesi sen laidasta toiseen! Löydä tarpeesi, tee selväksi itsellesi kaikki heikkoutesi ja levitä ne Kaikkivaltiaan eteen niinkuin leski tyhjät astiansa profeetan eteen. Vaikka niitä olisi enemmän kuin saat tuoduksi, saat kaikki täytetyksi. Jumalalla on kylliksi voimaa antaakseen, mutta ei voimaa kieltääkseen. Tässä suhteessa itse Kaikkivaltias (kunnioituksella tämä sanottakoon) on heikko; jopa heikoin perheenjäsen, joka pystyy sanomaan vain ’isä’, voittaa hänet. Älköön siis uskosi heikkous lannistako sinua. Ei ole sen suurempaa vaikutinta Jumalalle auttaa sinua suuressa armossaan kuin sinun heikkoutesi, kun käyt hänen eteensä tietoisena siitä. Kalpeat ja laihat kasvot liikuttavat meitä enemmän, näin toivon, kuin voimissaan olevan kerjäläisen lipevät puheet. Samoin on myös ihmisen, joka tulee Jumalan eteen tuntien heikon uskonsa, rakkautensa ja kärsivällisyytensä: juuri nämä hänen heikkoutensa osoittaa selvemmän tarpeen saada apua.